keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Uusi alku

Mikään ei kestä ikuisesti. Joskus on vain annettava mennä, hypättävä tuntemattomaan ja aloittaa kaikki alusta.

Minä päätin tehdä juuri sen, mistä minua paljon varoitettiin. Olen työstänyt tätä mielessäni jo pitkään, käytännön puolelleakin jo vuoden alusta alkaen. Olen oppinut mitä ei kannata tehdä, ja joutunut aloittamaan kaiken alusta. Silti en ole voinut jättää leikkiä kesken, sillä koin ettei minulla ole ollut muuta mahdollisuutta.

Tämä olkoot Verskin Valtakunnan viimeinen kirjoitus. En voi kuin vain kiittää teitä lukijoita, jotka olette jaksaneet roikkua mukana sieltä IsoSiskon odotusajoista. Mutta koska meille ei tule enää enempää lapsia ja omat mielenkiinnon kohteeni löytyvät myös muualtakin kuin lapsista, on myös blogin aika muuttua. En halua enää olla Verskin Valtakunta, vaan haluan olla jotain ihan muuta.

Olen siis koko alkuvuoden ollut muuttopuuhissa. Olisi kuitenkin aika tylsää muuttaa ihan yksin, joten toivotan teidät tervetulleeksi uuteen kotiini. 

Kiitos ja hyvästi. Osaltaan aika haikeaa, mutta silti en voisi olla enempää innoissani. Toivottavasti pysytte matkassa mukana!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Väliaika

Olemme me yhä täällä. Olen paljonkin täällä, mutta silti en täällä.

Meillä puhaltavat muutoksen tuulet. Narsissit koristavat päiviä, ja huomaan nukkuneeni jopa yhtenäisiä yöunia. Olisi jopa liian paljon sanottavaa, vielä enemmän kuvia mitä jakaa.




Sen voin paljastaa, että teen kolme sivua pitkää ostoslistaa viikonlopun reissulleni lahden toiselle puolelle. Ei, en aio trokata olutta, viinaa tai tupakkaa. Tarkoituksena on ostaa matkalaukku täyteen ompelutarvikkeita ja hieman ehkä jopa juhlia muiden ompelijakollegoiden kesken. Luvassa hotelliöitä (monikossa!) ja se ompelijan taivas. Ou jee.




Palaan asiaan ihan kohta. Lupaan!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Verinen viikonloppu

Aina ei mene ihan putkeen. Työntäyteisen viikon jälkeen olin taas ihan into piukeana lähdössä perjantaina lasten kanssa puistoon palelemaan. Onneksi ei tarvinnut palella kauaa, sillä jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen toisen lapsen nenä vuoti solkenaan verta, ja toinen halusi lähteä kotiin. Puistoilu äidin kanssa voi joskus olla liian rankkaa.



Eilen aloitin aamun toisella pitkään jatkuneella projektillani. Kun olin saanut kaiken jo melkein valmiiksi viikkojen säätöjen jälkeen, törmäsin pienehköön ongelmaan. Kun aloin selvittämään asiaa, selvisi että joudun aloittamaan alusta, kunhan saan ensin selvitettyä jo tehdyt sotkuni ja vikaostoni. Päivän setvimisen jälkeen emme ole vieläkään selvillä vesillä, saati että olisin päässyt aloittamaan projektia uudelleen alusta.

En aio kuitenkaan lannistua. Niin kuin järjestäjät ja lapsetkaan eivät lannistuneet eilisen laskiaisriehan lumettomuudesta. Riehan päätteeksi oli jo perinteinen konsertti, jonne meidän laululapsemme ryntäsi heti eturiviin aivan yksin mitään pelkäämättä. Pienempi lapsikin tanssi itsensä hikiseksi konsertin loppupuolella, ja intouduimpa minäkin laulamaan hieman. Ei liene siis epäselvää, että me aiomme käydä jokaisessa lastenkonsertissa mitä tässä kaupungissa vain järjestetään.




Tänään on luvassa lisää säätämistä ja kakkujuhlia. Hieman ehkä kirpputorilla kiertämistä, ompelua teille blogiarvontaan ja toivottavasti myös asioiden selkeytymistä ja eteenpäin kulkemista. Verenvuoto on onneksi jo tyrehtynyt, vaikka nenässä on silti muistutus äidin varomattomuudesta. Me yritämme selvitä tuntemattomassa viidakossa eteenpäin, vaikka jo nyt kiroan miksi edes ihmeessä päätin aloittaa mitään uutta ja erilaista.




torstai 6. maaliskuuta 2014

Täältä unohdetut

Minulla on välillä hieman kiire. Useimpina arkipäivinä vapaata aikaa tietokoneen kanssa saattaa olla puoli tuntia illassa. Bloggaaminen jää vähälle, vaikka meillä kaikkea tapahtuukin. Huomaan siis etten ole muistanut näyttää teille ihan kaikkea sitä, mitä ompelunurkkauksessani on oikein valmistunut.




Tammikuun haasteeseen onnistuin tuhlaamaan ison palan Käpyseltä ostettua joustocollegea. Tein näihin sopivat olohousutkin, mutta koska ne on olohousut, ei niitä ole jaksettu kuvata. Tämän kuvan sen sijaan otti La Petite Princesse blogin Elisa jo tammikuussa yhteisellä valokuvauskurssillamme.



PikkuSisko taas sai lintumekon samoihin aikoihin kuin IsoSisko omansa. Tämä on jäänyt bloggaamatta varmaan siitä syystä, että viimeiset napit ompelin juuri ennen juhliin lähtöä. No vähän jäi kasvun varaa, mutta sopii kesällä varmaan jo mainiosti.



Tämä pipo taas lähti lukijalle, joka auttoi meitä pikkuhousuhädässä. Kiitos sinne, ja toivottavasti tästä tuli sopiva.

Saman aiheen vaihtareina ompelin myös nämä pesulaput. Nämä pääsivät talouspaperin ja servettien korvaajiksi ystäväperheeseen, ja näitä toivottiin muuten myös blogiarvontaan. Ja tiedättekös mitä, toiveenne on kuultu! Arvontaa pukkaa ensi viikolla, olkaahan siis kuulolla :)



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Laskiaispyöräilyt




Tuntuu hieman oudolta aloittaa lapsen pyöräilykausi jo maaliskuun alussa. Siinä missä toinen pyöräilee jo sujuvasti, on pienempi oppinut jo melkein juoksemaan lumen suliessa pois tieltä. Minä alan nautti jo valoisista aamuista, vaikka hyppään oman pyöräni selkään jo puoli seitsemän jälkeen arkiaamuisin.

Kohta pitäisi kaivaa jo välikausivaatteet esille. Saa miettiä taas mihin myydä kenenkin vanha haalari, ja ehkä tänä keväänä olisi jopa aika ommella pitkästä aikaa uusia takkeja. Minä ja PikkuSisko ainakin kaipaamme piristäviä kevättakkeja, kun vain olisi sopivaa ompeluaikaa. Kaapit pursuaa kankaista, joita himottaisi ommella.




Viikonloppuna olisi tarkoitus viettää laskiaisriehaa. Ei käy kateeksi järjestäjiä, sillä kukaan ei varmaan laske mäkeä tulevana viikonloppuna näillä seuduilla. Onneksi pullia saa syödä silti, ja linssikeitolla voi korvata hernekeiton ruokapuolella. Mielessä vihertää jo kevään värit.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Valaskalat paidoiksi



Ompeluani on jumittanut se, että minulta loppui helmikuun alussa ompelumerkit. Jotain valmista on tästäkin huolimatta syntynyt, sillä tytöillä on ollut akuutti paitapula.

Noshin keväiset valaat ja raidat yhdistyivät paidoiksi, ja viime vuoden oranssin resorin jämät sopivat kaveriksi kun nakutettu! Mikään ei ole niin mahtavaa, kuin että saa jonkun vanhan resorin tai kankaan yhdistettyä uuteen.




Valmiiden tuotteiden kuvaamista on lannistanut myös mallien yhteistyön puutos. IsoSisko ei enää millään suostu kuvattavaksi, ja PikkuSisko taas ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Tärkeintä toki on että vaatteista tulee arkeen hyviä käyttövaatteita, mutta olisi se kiva saada mukavat kuvat tännekin. Näillä mennään kuitenkin nyt, väriä taas riittää kuten näkyy.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pinkkinen viikonloppu

Viikonloput on siitä mukavia, että niitä vietetään yleensä perheen kanssa. Perjantain vapaapäivänäni saan lähes aina siivottua asunnon kunnolla, selätettyä pyykkivuorta ja vietettyä aikaa ulkona lasten kanssa. Siksi lauantaina ja sunnuntaina voikin hyvillä mielin keskittyä aivan muihin asioihin.





Tällä kertaa teimme päivän reissun ystävien luokse. Meitä hemmoteltiin uuden kodin lumoissa loistavalla vegaanisella raakakakulla, hyvillä jutuilla ja lasten leikeillä. Takaisin ajaessa otimme reissusta kaiken irti, ja pysähdyimme syömään huoltoasemalla ihan lasten iloksi. Mikä sen parempaa, kuin leikkipaikka-pysähdys kesken "autossa on tylsää"-marinan.



Pahoittelen hidastunutta postaustahtia. Nyt on vähän liian monta rautaa tulessa, ja kohta suuntaan taas päivän reissulle toisen lapsen kanssa. Tämän päivän jälkeen emme ole enää koiraperhe, tosin käytännössä emme ole olleet sitä kuukausiin. Koira sai itselleen siis uuden kodin, sellaisen jossa on aikaa myös sen sairauksille. Meidän perheeseemme ei tällä haavaa mahtunut kahta atoopikkoa ja allergista.

Oma katseeni on kuitenkin jo keväässä. IsoSisko starttasi pyöräilykauden eilen, kissat mouruavat kevään merkkejä ja ompelusormia syyhyttää ajatuskin kesähameista vaikka ulkona näyttää satavan taas räntää. Pinkit viikonloput piristävät kuitenkin kummasti kiireisen arjen keskellä.

torstai 27. helmikuuta 2014

Osa-aika loukku

Huomaan olleeni takaisin työelämässä kohta jo vuoden. Lapset ovat olleet päivähoidossa syyskuusta lähtien, ja nyt kaikesta on tullut rutiinia. Kun viime viikolla päiväkodista saimme lapun hoitomaksujen korottamisesta, aloin kuitenkin miettiä tätä väliinputoajan osaani. Miten ihmeessä naisia kannustetaan työelämään, jos palkasta yli puolet menee päivähoitomaksuihin?

Teen siis työtä, josta maksetaan toki palkkaa. Vika sinänsä ei ole palkassa, vaan se on tämän alan peruspalkka. Teen töitä neljä päivää viikossa, joten toki palkka on sen mukainen. Nyt tänä vuonna jostain syystä veroprosenttikin on aiempia vuosia suurempi, joten käytännössä käteen jäävä summa ei voikaan olla kovin iso. Kela onneksi lohduttaa minua maksamalla tilillemme tästä lasten osa-aikaisesta hoidosta hieman reilun satasen kuussa.



Kun avauduin facebookissa päivähoitomaksujen suuresta noususta, nousivat lastentarhanopettaja tuttavani/sukulaiseni heti varpailleen. Tokihan minä heille kaiken palkan suon, mutta en usko että heidän palkkansa maksetaan täysin korotetuilla päivähoitomaksuilla. Ei, ne maksetaan meidän veroista. Meidän perheen tulot taas ylittävät parilla eurolla sen maagisen rajan, että maksamme maksuja kahdesta lapsesta täydet summat. Nyt tänä vuonna korotus on noin 50€/kk kahdesta lapsesta, joten se on aika tuntuva meidän budjetissamme.

Teen siis töitä neljänä päivänä viikossa, joten lapsetkin ovat hoidossa neljä päivää viikossa. Koska meillä ei asu hoitoapua ihan lähellä, eikä varsinkaan eläkeikäistä hoitoapua, emme voi luottaa siihen että lapset olisivat hoidossa joka kuukausi alle 15 päivää. Maksuja kun saa pienenennetyä vaan, jos lapset ovat joka kuukausi hoitokautena alle 15 päivää kuussa hoidossa.  Käytännössä näin on lähes joka kuukausi, mutta on myös kuukausia jolloin lapset ovat olleet hoidossa 16 päivää. Tämän vuoksi emme ole oikeutettuja osa-aikaiseen sopimukseen päiväkotiin, mikä toki kasvattaa maksuja reippaasti.

Tuntuu aika turhauttavalta olla väliinputoaja. Jos olisin kotona työttömänä, jäisi meille kuukaudessa enemmän rahaa käytettäväksi. Minä saisin aika hyvän työttömyyskorvauksen suhteessa entiseen palkkaani, eikä lapsista toki menisi hoitomaksuja. Käytännössä käteen jäisi siis monta sataa euroa kuussa enemmän kuin nyt. Miten ihmeessä tämä voi olla Suomessa mahdollista?

Eihän kaikki toki ole rahasta kiinni. Kotona olemisella ei kasvateta eläkkeitä, eikä esim. oma pääni olisi kestänyt kauempaa täysipäiväistä kotiäitiyttä. Mutta ymmärrän täysin hyvin miksi suuri osa äideistä päättää jäädä pitkäksi aikaa kotiin. Niin pitkään kuin osa-aikatöistä jää käteen vähemmän kuin työttömän ollessa, ei tämä tasa-arvoisuus voi toimia. Minä pidän työstäni, enkä vaihtaisi sitä takaisin kotielämään. Mutta reilulta tämä ei tunnu.

Oma alani osa-aikatyöhön on myös väärä. Käytännöllisempää olisi tehdä viikonlopputöitä tai iltavuoroja, jolloin lapsien ei oikeasti tarvitsisi olla hoidossa  kuin alle 15pvä/kk. Maksut olisivat pienempiä, minun palkka ehkä hitusen suurempi lisien ansiosta ja lapset saisivat olla enemmän kotona. Kahden vanhemman tehdessä perus päivätyötä, ei tämä osa-aikaisuus kuitenkaan kannata.

Ja mikä meidän ratkaisumme sitten on asiaan? No toki se, ettei osa-aikaisuuteni jatku enää kesän jälkeen. Vaikka näilläkin rahoilla saamme laskut maksettua, ei tämä ole kovin kannustavaa. En tiedä miten tilannetta voisi parhaiten parantaa, mutta päivähoitomaksut käytettyjen tuntien mukaan kuullostaisi äärettömän järkevältä ratkaisulta. Toki varmasti muitakin vaihtoehtoja olisi, sillä jotenkin tämä olisi saatava järkevämmäksi kaikille.

Terveisiä siis sinne jonnekin päättäville tahoille. Väliinputoajia on, ja naisten arvostus omaa työtä kohtaan ei näin kyllä nouse suureen nousuun. Itse satun rakastamaan työtäni, en minä muuten maksaisi puolet palkasta käteen jäävästä rahasta pelkkiä päivähoitomaksuja.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Arkielämän jaksamiset purkista ja pullosta

Yritämme syödä monipuolisesti ja suositusten mukaisesti. Aina kaikkia tarvittavia vitamiineja, öljyjä ja hivenaineita ei kuitenkaan varsinkaan talvella saa mitenkään tarpeeksi, joten on turvauduttava purkkeihin ja purnukoihin. Myös oma jaksaminen ei ole mitään pakkopullaa, kun perusasiat on kunnossa.

D-vitamiinien ja parin muun hivenaineen lisäksi olemme kuluneena talvena syöneet kalaöljyä pullosta. Minulla oli äärimmäisen suuret ennakkoluulot kalaöljyihin, niin kapseleihin kuin nestemäisiinkin. Yhä edelleen mietin mielessäni niitä pahoja jälkimakuja, joita tulee väistämättä kyseisistä kapseleista. Silti niitä meillä käytetään kuuriluontoisesti talviaikaan, sillä olemme huomanneet sen vaikuttavan selvästi aivojen toimintaan ja omaan virkeystilaan.




Testasimme jokunen viikko takaperin ensimmäistä kertaa Möllerin uutta kalaöljyä. Pullosta otettava öljy kuulosti äärimmäisen epäilyttävältä, ja voin myöntää antaneeni ensimmäisen lusikallisen lapsen maistettavaksi. Kun tuloksena oli pyyntö saada lisää, en voinut minäkään olla kokeilematta. Ja toden totta, ensimmäinen kalaöljyvalmiste mikä ihan oikeasti on hyvänmakuista. En voi uskoa vieläkään, vaikka meillä on käytetty pullosta yli puolet.

Olemme käyttäneet lapsen kanssa lähes päivittäin öljyä nyt kaksi-kolme viikkoa. Pullosta on mennyt vähän reilu puolet, joten luokittelisin sen myös riittoisaksi. Möller Twistiä suositellaan käytettäväksi jääkaappikylmänä, enkä ole lähtenyt uhmaamaan suositusta. Sillä kylmänä se nimenomaan maistuu hyvältä. Sellaiselta juustokakkumaiselta.

Tätä ei siis tarvitse pakottaa lapselle. Ei, tätä pyydetään joka aamu innoissaan, eikä lapselle kelpaa enää pikkulusikallinen. Uskallan siis sanoa, ettei tämä pullo jää meillä tähän.


Yhteistyössä Möller Twist

Blogirinki

http://blogirinki.fi/

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kevätjutut

Harvoin helmikuussa tuntuu näin keväältä. En muista milloin olisin viettänyt lumetonta helmikuuta, saati että vaihtanut toppavaatteetkin jo astetta kevyempiin tässä vaiheessa vuotta. Verhot vaihtuivat samassa rytäkässä, ja pitkästä aikaa tyydyin liian lyhyisiin versioihin.




Olen jo pitkään kammonnut verhoja jotka loppuvat kesken, ja katkaisevat jotenkin kaiken. Nyt kuitenkin kaapista löytyi niin piristävä pala väriä, että itseasiassa lyhyt olemus tuo jopa eloa. Tätä on tosin käytetty ilmeisesti joskus myös pöytäliinana, mutta kukapa huomaisi niitä steariinitahroja vähän kauempaa. Parasta lyhyissä verhoissa kuitenkin on, etteivät ne kerää ihan kaikkia kissankarvoja.

 Kevään kunniaksi olisi myös syytä alkaa miettimään kasveja. Vaihtaa mullat, miettiä mitä ensi kesänä syödään omasta maasta ja istuttaa toki siemenet. Joko teillä on suunnitelmat valmiina?